Verb: Imperativ

Verbs: The imperative

Verbi: Imperatiivi

1

Den kortaste
verb
-formen kallas imperativ. (I några fall är
preteritum
- eller
infinitivformen
lika kort, men det finns ingen kortare form.)

The shortest
verb
form is called the imperative. (In some cases
the preterite
or
the infinitive
is just as short, but there is no shorter form.)

Verbin
lyhyintä muotoa kutsutaan imperatiiviksi.( Joissakin tapauksissa
imperfekti
- ja
infinitiivimuoto
ovat yhtä lyhyitä, mutta ei ole olemassa lyhyempää muotoa.)

Ex.

ring, åk, stanna, gå
2

Man utgår alltid från imperativformen när man bildar andra verbformer (= böjer verbet). Man kan böja verb genom att:

The imperative is the basis for the other verb forms. You may inflect verbs by:

Kun muita verbimuotoja rakennetaan (verbiä taivutetaan) lähdetään aina imperatiivimuodosta. Verbiä voidaan taivuttaa seuraavasti:

– lägga till ändelser efter imperativformen (
grupp 1
,
grupp 2
och
grupp 3
)

– adding endings after the imperative (
group 1
,
group 2
and
group 3
)

– lisäämällä päätteitä imperaiivimuodon perään (
ryhmä 1
,
ryhmä 2
ja
ryhmä 3
)

Ex.

ring + er = ringer
ring + de = ringde
ring + t = ringt
ring + a = ringa

– byta imperativformens
vokal
mot en annan vokal (
grupp 4
)

– changing the imperative
vowel
to another vowel (
group 4
)

– vaihtamalla imperatiivimuodon vokaali toiseen vokaaliin
vokaali
toiseen vokaaliin (
ryhmä 4
)

Ex.

skriv ‒ skrev

– göra andra förändringar (oregelbundna verb).

– making other changes (irregular verbs).

– tekemällä muita muutoksia (epäsäännölliset verbit).

Ex.

gör ‒ gjorde ‒ gjort

Se också Ordföljd: Imperativsatser

Verb: Imperativ Verbs: The imperative Verbi: Imperatiivi

Övning: Svaga verb i imperativ

Verb: Imperativ

Verbs: The imperative

Verbi: Imperatiivi